FBOFW luku 1

Pillereitä ja tuttavuuksia




[Lisa]
Ainan mä olin epäillyt, että mun velipuoli oli bisse. En mä vaan ollut tiennyt varmasti.
Kahden päivän samuraidarra oli viimein hellittänyt, mä nostin itseni sängystä ja tallustelin tapani mukaan alasti suoraan Darwinin huoneeseen. Jostain hassusta syystä mä en edes hätkähtänyt nähdessäni sen lakanoiden, peittojen ja tyynyjen muodostaman sekasotkun keskellä jonkun kundin haaroissa.
"Jörnitäänkö täällä heti aamusta vai vielä aamullakin?" mä haukottelin makeasti ja kiskoin jalkaani lattialta löytyneet silkkibokserit, kenen ikinä olivatkaan. Luultavasti Darwinin kuitenkin. Se Darwinin kaveri katsoi mua helvetin kummallisesti, Darwin itse ei ollut huomaavinaan.
"Joo, jatkakaa vaan, ei mua haittaa", mä väläytin leveän hymyn ja istahdin niiden seuraksi sängynlaidalle, kumarruin poimimaan lattialta käytettyjä kortsuja.
"Haista vittu, Lisa", Darwin hymähti, muttei muuten ollut moksiskaan mun läsnäolostani. Teki mieli huomauttaa, että vittu siellä ei tosiaankaan haissut, mutta pidin pääni kiinni ja tyydyin vain virnuilemaan itsekseni vedellessäni kumeja solmuun ja lingotessani niitä kohti roskista. Nauratti, kun mun tissit hyllyivät kuin jotkut hyytelöt niiden kahden hässimisen tahdissa.
Parin minuutin jälkeen se ei enää ollut niin huvittavaa, mä vaan kyllästyin.
"Tissit tulee kipeäksi, mä meen hakemaan kahvia ja sit röökille. Tulkaa joskus messiin", mä ilmoitin ja lähdin menemään.
Jonkin ajan ja puolen kahvikupillisen jälkeen nyt suihkunraikas Darwin pamahti parvekkeelle pyyhe lanteilla ja pisti tupakaksi kuin mikäkin pornokeisari.
"No kerro nyt sitten", mä muksautin sitä nyrkillä leikkisästi olkapäähän.
"Kerro mitä?" Darwin virnisti.
"Ai mitä?" mä nauroin räkäisesti ja tein hävyttömän naimista kuvaavan eleen.



[Darwin]
[Aiemmin edellisenä iltana]
Mä istuin kuistilla tupakalla, nauru ja kovaääniset, toistensa päälle menevät keskustelut kaikuivat sisätiloista. Mulla oli ihan hauskaa, ei tarpeeksi tosin, joten kaadoin itselleni lasin pohjalle shotin verran tequilaa. Miksi hitossa se pullo oli ulkona kesähelteellä?
"Rööki mulle, nappi sulle", kuului naurahdus ja joku mulle tuntematon platinablondi jätkä iski perseensä mun viereeni. Mä katsoin sitä hetken siinä sen naputellessa sormillaan polviinsa jotain rytmiä vaikuttaen täysin keskittymiskyvyttömältä. Se hymyili mulle lävistetyillä huulillaan, silmät tuikkien.
"No ota siitä", mä kaivoin taskusta sille savukkeen ja tarjosin tultakin. Se veti muutamat savut, keinui vähän puolelta toiselle, kunnes jäi paikalleen etsimään jotain taskuistaan.
"Mä oon Garcia, kiitti röökistä, valkkaa väri", ja mä huomasin tuijottavani alkuperäisestä sisällöstään tyhjennettyyn lääkepurkkiin. Pinkkejä, keltaisia, sinisiä ja valkoisia tabuja silmäillessäni mä mietin, että taas sitä mennään, mutta mihin? Garcialla näytti ainakin olevan hauskaa, joten mä valitsin sokkona yhden.

Vaaleansiniseen mä olin muistaakseni päätynyt, ei niin, että sillä olisi mitään väliä. Mä istuin kodinhoitohuoneella pesukoneen päällä, joku oli laittanut sen päälle ja se tärisi hauskasti. Garcia soitti puhelimestaan jotain musiikkia, tanssi, rummutti seiniä ja pöytätasoja käsillään. Rallatteli ja hihitteli. Mun oli pakko heiluttaa jalkoja, oli levoton olo.
Garcia poukkoili superpallon lailla pienen huoneen poikki mun eteeni, tuijotti mua silmiin ja mun oli pakko nauraa sille. Sekin nauroi mulle, nojasi mun olkapäihini käsillään, lämmin hengitys pyyhki mun kasvojani.
"Mua panettaa", mä tajusin äkkiä ja kahta sekuntia enempää sen kummemmin ajatuksia tuhlaamatta kiskoin Garcian lähemmäs ja suutelin sitä, kiersin jalat sen luisten lanteiden ympäri. Siinä me sitten nuoleskeltiin ja kiehnättiin, kun Garcia ei ilmeisesti pistänyt pahakseen; tai ehkä päin vastoin. Mä en tiedä kuinka kauan kului aikaa, mutta jossain vaiheessa mä havahduin ulkoa kuuluvan poliisiauton sireenin ääneen; naapureilla oli ilmeisesti palanut hermot meteliin. "Helvetti", mä kirosin, "Lähdetään meille".
Me kiivettiin ikkunasta ulos ja lähdettiin juoksemaan, nopea vilkaisu pihan suuntaan kertoi, että taloa tyhjennettiin riehuvista juhlijoista.



[Lisa]
"Sä juoksit pari korttelia essopäissäs teltta pystyssä ton kundin kanssa?" mä räkänauroin Darwinin selvitykselle. Harmi, etten mä itse ollut mukana, vaikutti ihan asiabileiltä.
"Älä viitti, pääsin pukille", Darwin virnisti nolona röökinsä ympäri.
"No niin, sähän voisit ottaa ton, mikä sen nimi oli, Garcian panokaveriks. Säästyis mun perse", mä vittuilin hilpeästi. Aurinko paistoi, kahvi oli hyvää ja mä sain kiusata Darwinia. Aamu oli nyt jo legendaarisuutta hipova.
"Turpa kiinni", Darwin naurahti ja yritti vaihtaa aihetta; "On muuten helvetin väsynyt olo..." Samassa Garcia ilmestyi parvekkeelle, ja väistämättä Darwinin aiheenvaihdos jäi historiaan.
"Väsyttääkö?" mä kysyin aurinkoisesti tutkiskellessani rusketusraitojani. Mulla oli maidonvalkoiset tissit, ehkä pitäisi yrittää korjata asia.
"No vähän, mutta kyllä tää tästä", Garcia haroi suihkun jäljiltä märkää tukkaansa ja kiskoi farkkujaan ylemmäs, kun ne meinasivat valua. Se istui pöydän ääreen ja kaatoi minigrip-pussista jotain murusia pöydälle.
"Mitäs tykkäsit mun velikullasta?" mä kysäisin ja vaihdoin istumapaikkani Darwinin syliin. Darwin itse pyöritteli silmiään, sama vanha virne suupielessä.
"Tosi jees. Te ette näytä yhtään sisaruksilta", Garcia totesi hienontaessaan muruja jauheeksi kirjastokortilla. Se vaikutti aika asialliselta tyypiltä, useimmat olisivat sen tilanteessa jo paskoneet tiiliä. Mutta siinä se ihan rauhassa rakensi viivoja.
"Ei me ollakaan, mutsi meni naimisiin ton faijan kanssa jii än ee", Darwin kiirehti selittämään nykiessään aikansa kuluksi mun nännikorujani.
"Joo mä kelasinkin. Ei olis mitään paperia tai mitään?" Garcia nyökytteli, se tuntui käyvän vähän hitaalla. Mä tarjosin sille Darwinin löytämän kuitin, ja ilmeisesti se kelpasi, koska Garcia oli hetkessä kiskomassa jauheita nenäänsä.
"Lähtee tääkin päivä käyntiin. Mä voisin lähteä hiippailemaan himaan tästä... Soittele, mun numero on sun kännykässä", se jutteli mietteliäästi, soi Darwinille vielä nätin hymyn ja oli jo sitten lähdössä.
"Et sä huoli jotain safkaa tai kahvia tai jotain?" mä ehdin kysymään.
"Joo, en, heippa!" Garcia naurahti ja poukkoili pois. Ei se totta puhuen näyttänytkään siltä, että söisi mitään...
"Kiva panna tollasta luuviulua?" mä kommentoin Darwinille.
"Voisin mä sitä uudestaankin. Anna olla, mä tahdon kahvia", Darwin mutisi.



[Garcia]
Jotenkin mun kotimatkani Darwinin luota oli kestänyt jotain nelisen tuntia. Jännä sinänsä, koska mulla ei ollut mitään käsitystä, missä mä olin harhaillut. Kuitenkin viimein mä saavuin oikealle pihalle ja kiersin seinänviertä kerrostalon taakse. Vilkaisu ylöspäin kertoi, että mä en ollut jäänyt kiinni seikkailuistani; ikkuna oli auki, kuten mä olin sen itseäni ajatellen jättänytkin. Mä kiipesin palotikkaita pitkin ikkunalle ja kömmin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti huoneeseeni valmistautuen oscarin arvoiseen näyttelijäsuoritukseen elokuvassa 'olin himassa koko yön ja päivän'. Eli toisin sanoen kävin nukkumaan.



[Darwin]
"Haluutko sä tän toisen?" Lisa kysyi vahtiessaan mikroon törkkäämäänsä valmisateriaa.
"Joo, jos sä vahdit sen. Musta tuntuu, että mä sammahdan", mä mutisin uupuneesti, tuijottelin mehulasia kädessäni.
"Kannattiko taas riehua?" Lisa läksytti, ei se tosissaan ollut kuitenkaan. Justhan se itse oli lojunut pari päivää sängyssä seuranaan ämpäri ja särkylääkkeet, ja mä olin joutunut hakemaan sille Mäkkäristä safkaa. Sen mä mainitsinkin sille.
Mä söin ja menin suoraan nukkumaan, en kyennyt valvomaan hetkeäkään.

Mä taisin nukkua on-off puolet seuraavastakin päivästä. Aurinko paistoi silmiin kaihdinten välistä, mutta darra oli tiessään ja olo pirteä kuin paskavarpusella. Sängystä nouseminen tuntui kuitenkin vaativan liikaa voimavaroja, joten mä jäin vielä hetkeksi lojumaan, mietiskelemään ja raapimaan kassejani.
"Lisa? Mitä tänään?" mä kutsuin siskopuoltani, toivoen, että se ehkä olisi kotona.
"Mä lähden terassille, sori!" tyttö huusi takaisin jostain kylppärin suunnalta. Mä päätin viimein suorittaa ylösnousemuksen ja raahauduin kylppäriin kuselle. Lisa oli siellä meikkaamassa, mutta ei mua kiinnostanut.
"Terassille? Haista vittu sitten. Mitä kello on?" mä haukottelin.
"Kohta neljä, että ei mulla mikään kiire ole. Kuin niin?"
"Mietin vaan. Mä meen suihkuun, keitätkö kahvia?"
"Siellä saattaa olla vielä jotain muutaman tunnin vanhaa litkua, heitä mikroon", Lisa kohautti olkiaan ja jatkoi naamansa maalaamista. Mä tuijottelin sitä hetken peilin kautta ennen kuin vedin suihkuverhon kiinni. Mä en koskaan oppisi ymmärtämään, miksi muijilla oli niin helvetin kummallisia meikkausilmeitä.

"Sun puhelin soi", Lisa kipitti parvekkeelle häiritsemään mun rööki-ja-paha-kahvi -hetkeäni teemamusiikkinaan mun soittoääneni ja korkokenkien kopina.
"Jaah... Kivat kuteet", mä virnistin härskisti vastaanottaessani puhelimeni. Lisa näytti hyvältä mustassa, lyhyessä mekossaan, rastat nutturalla. Mä kelasin hetken jättää vastaamatta puhelimeen ja sen sijaan viettää vähän laatuaikaa Lisan kanssa, kun soittaja kuitenkin olisi vain tyyliin mun mutsi, joka haluaisi kertoa kuinka vitun hienot maisemat siellä Kanarialla on ja kyselisi onko talo vielä pystyssä vai ollaanko me riehuttu se nurin.
Mutta ruudulla näkyi Garcian nimi, ja mä päätin vastata. Lisakin taisi tietää soittajan, tai ainakin se jäi mun seurakseni tupakalle.
"Moi?" mä vastasin hämmentyneenä. Luurista kuului kummallinen vaimea naurahdus, ja
"Sun numeroa sai etsiä helvetin pitkään", mä päättelin äänenlaadusta, että sillä oli kaiutin päällä. Hiljaista naureskelua ja ilmeisesti röökin polttamista kaikui vahvistamaan käsitystä.
"Keneltä löysit?" mä kysyin toivoen, ettei mun äänestä paistanut läpi mun mitävittua-ilmeeni. Lisa hivuttautui lähemmäs, yrittäen kuulla jotain mun puhelimestani. Utelias paska, mutta en mä sitä poiskaan hätistellyt.
"Hmm, ei sillä väliä. Tuutko tänne?" Garcia kehräsi, se kuulosti vähän... no, kiimaiselta, hengittäen painavasti. Ja mä kun olin luullut, että mä olin hetki sitten ollut hämmentynyt.
"Mihin?" mä pöllöttelin. Lisa virnisteli jotain omiaan, mä tajusin että mun naamaa kuumotti ihan helvetisti.
"Meille, mä tekstaan sulle osoitteen... Kai sä tuut?" ei vittu oliko sen pakko puhua niin, kun mun vietit kävi normaalistikin kierroksilla? Ja Lisa kaikessa vittumaisuudessaan päätti lisätä mun paineita puhaltelemalla kepeästi kuumaa ilmaa mun kaulalle.
"Okei, okei, joo. Ei mulla täs kai muutakaan ole..." mä myönnyin. Tai no miten mä olisin voinut kieltäytyäkään?
"Kiva, mä odotan sua", Garcian naurahti keveästi ja katkaisi puhelun. Lisa kikatteli mulle, mä yritin parhaani mukaan suodattaa sen piruilun toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos polttaessani röökini loppuun.
"Hyvän pokan oot tehny", Lisa onnitteli vielä mun etsiessä jotain järkeviä vaatteita päälleni.
"Pano ku pano, siskokulta. Pidä hauskaa terassilla!" mä huikkasin, kiskoin tennarit jalkaan lähdin pihalle tarkistettuani vielä kerran Garcian lähettämän tekstiviestin.

Mä olin dösässä matkalla, kun parin kilometrin kävely ei oikein innostanut. Puhelin soi taas, mä mietin mitähän tällä kertaa. Garcia se oli taas.
"Mä oon siellä kymmenessä minuutissa", mä vastasin.
"Hyvä, ovi ei oo lukossa... Sitä mä vaan, että saanko mä sanoa sua Emmyksi tänään?" Garcia sekoitti mun ajatuksia kuin jotain vitun soppakattilaa huokailemalla puhelimeen, ja kuka vittu on Emmy? Eikö se ole tytön nimi?
"Kuka... Ihan sama, senku sanot", mä annoin luvan jaksamatta välittää, sitä paitsi tuskin Garcia olisi edes kertonut.
"Tuu jo, mä en jaksa odottaa", taas se löi luurin kiinni ennen kuin mä ehdin vastata.
Niinkin lyhyt aika kuin kymmenen minuuttia tuntuu painajaismaisen pitkältä silloin, kun istuu dösässä ja pitää kelata karvasia selluliittiperseitä ja tienvarsilla mätäneviä raatoja ihan vaan ettei alkais ottaa eteen. Vitun Garcia.

No joka tapauksessa mä sitten pääsin sinne Garcian kämpille. Se asui jonkun ruman betonimöykkykerrostalon kolmannessa, eikä ovi tosiaan ollut lukossa, kuten se oli luvannut. Hetken mä mietin käytävässä mitä mä olin tekemässä ja oliko tämä nyt niin fiksu idea, mutta karistin ajatuksen ja astuin sisään.
Hetkessä se mitävittua-fiilis tosin palasi. Kämppä näytti sotkuiselta, tyhjiä pulloja lojui ympäriinsä ja eteisen seinällä mua tervehti joku ruosteenpunainen roisketahra, tunkkainen savunhaju leijaili ilmassa. Voi helvetti, mä kelailin.
"Garcia?" mä kutsuin ehdittyäni olohuoneeseen asti ihmettelemään kaikkialle levittäytyneitä paskaisia tiskejä ja stögiksiä. Mä en tosiaan uskonut, että Garcia asui siellä yksin. Tai sitten sillä oli salainen kiinnostus auto- ja pornolehtiä kohtaan. Vastaukseksi kutsuuni mä sain joitain hetkiä myöhemmin melkein sydänkohtauksen, kun hentoiset käsivarret kiertyivät mun vyötärön ympäri ja Garcia painautui mun selkää vasten.
"Vittu! Mä säikähdin!" mä ilmoitin ystävällisesti Garcian suudellessa ja näykkiessä mun niskaani. Se ei tosiaan turhia aikaillut, kädet seikkailivat mun kropallani alemmas.
"Sori, Emmy-baby", Garcia kuiskasi, juoksutti kieltään mun kaulaa pitkin korvantaustalle. Kylmät väreet kulki pitkin mun selkää, enkä mä ollut ihan satavarma hakkasiko mun sydän säikähdyksen vai jonkun ihan muun takia... Ja kuka helvetti on Emmy?
"Ei se mitään", mä huokaisin, käännyin ympäri Garcian syleilyssä ja painoin sen seinää vasten. Siinä vaiheessa mä huomasin, että sillä oli huuli halki. Mä kirosin itseäni ja koko ideaa, pahoja merkkejä oli kaikkialla ja silti mä vaan itsepintaisesti olin paikalla.
"Mitä sulle on käynyt?" mä ihmettelin, aioin vetäytyä vähän kauemmas, mutta Garcia kiskoi mut kiinni itseensä ja suuteli mua vaativasti välittämättä yhtään haavastaan. Se maistui vähän vereltä ja pepsiltä, mä päätin yrittää olla välittämättä, mikä oli kyllä helvetin hankalaa.
Onneksi Garcia tarjosi taas niitä sateenkaarenriemuisia pillereitään, ja mä enemmän kuin mielelläni otin tarjouksen vastaan.
"Emmy, mä luulin, että sä olit absolutisti", Garcia naureskeli heitti pari tabua kielelleen, jonka yllättäen tunki sitten mun kurkkuuni.
"Ole hyvä", se hihitteli mun tajutessa pillereiden löytyvän nyt mun suustani. Mä olisin melkein voinut seota siitä ristiriidasta, että Garcia oli niin kummallinen ja silti mä halusin sitä sen verran paljon, ettei tehnyt mieli odotella.
Garcia kiskoi mut huoneeseensa, jossa yllättävää kyllä oli vähän siistimpää kuin muualla talossa. Puolet vaatteista jäi matkasta meidän kompuroidessa huoneen poikki ennen kuin  kaaduttiin sängyn viereen lattialle, silmäkulmasta mä näin yöpöydällä kehystetyn valokuvan jostain skideistä, joista toinen näytti vähän Garcialta... jos Garcia olisi kymmenvuotias. Mä en ehtinyt tarkemmin katsoa kuka se toinen oli, kun Garcia kiehnäsi mua vasten, availi mun vyötäni kärsimättömänä. Ja ihan rehellisesti sanoen mua ei kiinnostanut se kuva enää ollenkaan.
Mä olisin tosiaan halunnut tietää, kuka se Emmy oli. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Garcia vaati multa pienen suudelman, katsoi silmiin ja kuiskasi:
"Sano, että sä rakastat mua" Mitä vittua? Mä menin hetkeksi jumiin, katsoin vaan Garciaa, sen haljennutta huulta, punehtuneita poskia ja puoliksi suljettuja silmiä. Aurinko paistoi kuumasti mun paljaalle selälle, valossa näkyi ilmassa leijuva pöly.
"Sano se", Garcia henkäisi anovasti, se taisi ihan oikeasti digata siitä tyypistä. Mä en jaksanut miettiä enää, leikitään sitten.
"Mä rakastan sua, Garcia", mä kerroin sille hymyillen vähän ja Garcia hymyili takaisin melkein onnellisen näköisenä.

Oli kai keskiyö, pimeää ja viileää mun tehdessä viimein kotimatkaa, tällä kertaa kävellen kun dösäkuski ei huolinut mua kyytiin, ajoi vain ohi kuin kunnon mulkvisti ainakin. Mä virnuilin vähän itselleni, elämä oli yllättävän hauskaa. Oli muuten uskomatonta, että Garcia huusi jonkun ihan toisen nimeä, ja se oli silti aivan helvetin mieltä hivelevää. Mulla taisi olla päässä vikaa, mutta en mä kai mitään katunut. Väsynyt mä olin ainakin, olikohan Lisa jo kotona? Tuskinpa... Ehkä huomenna.



[Garcia]
Mä kierähdin kyljelleni ja kurkottelin kättäni kohti lattialle pudonnutta valokuvaa, nostin sen, pyyhkäisin pölyt sen pinnalta ja laitoin sen takaisin paikalleen yöpöydälle. Mä tarvitsisin uudemman kuvan Emmystä, jos mä koskaan sitä enää näkisin. Ajatukset alkoivat juosta pikakelauksella takaperin illan tapahtumien parissa ja mua alkoi itkettää. Ketä mä muka huijasin?
Teki mieli viinaa ja suloista puutuneisuutta, joten mä vedin housut jalkaan ja ryömin ulos huoneestani, kun kävely epäilytti jonkun verran. Päässä heitti ja tuntui pahalta, ahdisti. Viinakaappi oli onneksi lattiatasossa, eikä yhden pullon puuttumista varmaan huomaisi. Mä en yleensä dokannut, mutta nyt mä en keksinyt muutakaan.
Muutama hetki sitten mä olin kai ollut ihan onnellinen? Mutta nyt mä sattumanvaraisesti tartuin ensimmäiseen käteen sattuneeseen pulloon ja raahauduin takaisin hienhajuiseen huoneeseeni turruttamaan tajuntaa.